Ensimmäinen yritys sulalla maalla tehtiin 26.4.2006 Savikossa. Tuuli puhalteli koko päivän melko lujaa ja vasta illalla klo 19.30 maissa alkoi tyyntyä. Tyyntymistä odotellessa oli ollut mukavasti aikaa koekäyttää vasta hankittua grilliä ja tuulen tyynnyttyä alkoi koneiden kasaaminen kylläisin vatsoin.

Kiitotie oli vielä hieman märkä ja töyssyinen. Erityisesti heinätuppaat arveluttivat mieltä, mutta päätimme silti yrittää koelentoa pyörä ulkona. Se oli virhe, sillä välittömästi liikkeelle lähdön jälkeen kone alkoi pomppimaan minkä seurauksena siipi osui ruohotuppaaseen ja kippasi ympäri ennen kuin oli edes noussut ilmaan. Seurauksena katkenneet sivarisaranat ja korkkarin nylonpultit. Melko pienillä vahingoilla kärrynpyörä meni, mutta harmitus oli suuri. Kuten lajin harrastajat tietävät, koneilla on tapana mennä rikki ja sen jälkeen ne on tapana korjata. Niinpä seuraavana iltana ASW oli jälleen iskussa odottelemassa seuraavaa koelentomahdollisuutta. Sellainen tarjoutuikin lauantaina 29.4. Kiikalan lentopaikalla.

Käytin Extraa vielä pari kertaa ilmassa nähdäkseni onko ilmatila jo tasoittunut. Huonolla menestyksellä, sillä puhuri vain jatkui ja jatkui...

"Liidokki valmis", sanoin ja Hannu alkoi työntää kaasutikkua eteen. ASW nytkähti liikkeelle ja noin 10 metrin kiihdytyksen jälkeen nykäisin kevyesti korkkarista ja kone oli ilmassa. Vakaana pitämisessä ei ollut mitään vaikeuksia vaikka metsänrajan yläpuolelle nousemisen jälkeen tuuli alkoikin vaikuttaa voimakkaammin. Arviolta 200 metrin korkeudessa Hannu oikaisi Piperin vaakalentoon ja irroitin hinausnarun.

"Voi helev$tti", kirosin mielessäni. Sydän hakkaa ja polvet kirjaimellisesti vispaavat. Tästä ei kuitenkaan voinut enää perääntyä. Ensin kone pitäisi tietenkin trimmata... Niinpä niin, kone oli trimmissä ilman mitään säätöjä! Lisäksi se kääntyi myötätuuleen aivan kivuttomasti ja pääsin kokeilemaan ohjainpintojen tehoa. Olin koeheittojen jälkeen pienentänyt liikkeitä aika reippaasti, mutta liikkeet tuntuivat silti purevan hyvin. Reipas expo vei tikkujen heilutuksesta pahimmat särmät ja kone tuntui tottelevan erinomaisesti.

Ensimmäinen vastatuuliosuus alkoi siivekkeiden ja sivarin avulla suoritetun kaarron jälkeen ja ihmetys oli suuri, kun kone pysyi kuin pysyikin hallinnassa. Vastatuuli oli melko kova, joten maanopeus (ja myös ilmanopeus) romahti totaalisesti. Seurauksena oli ensimmäinen sakkaus, joka kaikeksi onneksi oli toivomani kaltainen - kone vain pudotti nokkaansa ja alkoi kerätä lisää vauhtia! Tämähän on kuin traineri, mietin.

Parin kierroksen jälkeen alkoi lennon ehdottomasti jännitävin (lue: pelottavin) osuus, nimittäin laskeutuminen. Kone oli vielä melko korkealla kun hain laskulinjan kohdalleen. Avasin varovasti jarruja ja kone alkoi pudottaa korkeutta ensin hitaasti ja sitten hieman kiihtyen. Jarruja hieman kiinni, jolloin vauhti taas kiihtyi. Tarkoitukseni oli laskeutua asfaltoidun kiitotien viereen hietikolle, mutta loppujen lopuksi kone päätyi keskelle kiitotietä. Jarruja hieman avaten sain koneen koskettamaan kiitotietä erittäin pehmeästi. Kone liukui siististi eteenpäin ja odotin vauhdin hiljenemistä pitäen siivet vaakatasossa irti asfaltista. Liuku jatkui ja jatkui, joten avasin jarrut kokonaan. Nyt vauhti pysähtyi ja kone jäi siipensä varaan. Ensimmäinen lento oli tosiasia ja kaiken lisäksi se onnistui mielestäni lähes täydellisesti!

Erityisen miellyttävä ensimmäisessä lennossa oli se, että laskuun tullessa puuskainen tuuli ei tuntunut vaikuttavan lähestymiseen ja laskeutumiseen millään tavalla. Kone tuli alas kuin juna. Ihmettelyä aiheutti myös se, että kone oli todellakin trimmissä välittömästi. Kertakaikkiaan mainio kokemus.

Onnistuneen lennon jälkeen piti kohtaloa tietenkin uhmata vielä uudelleen. Kone siis taas kiitotielle ja hinaus käyntiin. Hinaus ja irrotus onnistuivat jälleen hienosti ja sain taas hakea tuntumaa koneen käyttäytymisestä. Laskuvalmistelut sujuivat myös mainiosti, mutta tällä kertaa koneen koskettua maata toinen siipi osui kiitotien varressa olleeseen kanervikkoon ja pysähtyminen tapahtui edellistä kertaa nopeammin eikä ihan yhtä tyylikkäästi. Seurauksena oli sulakkeen palaminen, eli korkkarin nylonpulttien katkeaminen. Ihme kyllä tapahtunut ei harmittanut lainkaan - sen verran Hangon keksinä olin vielä ensimmäisestä onnistuneesta lennosta ;) Nylonpultit ovat onneksi kulutustavaraa ja niiden teho on nyt tullut osoitettua toistamiseen. Tähän oli hyvä lopettaa!