| Etusivulle | |
| Yleistä | |
| Ajankohtaista | |
| Rakennuskokemuksia | |
 | Artikkelit |
| Toiminta lennätyspaikoilla | |
| Tapahtumakoosteet | |
| Kuvia ja videoita | |
| Yhteystietoja | |
| Linkit | |
| Lisätietoja: infoa(at)scalegliders.org | |
|
Näin tein vastaanottimen akkupakan ASW-24 purjekoneeseen. Tavoitteena oli saada valmis
kennopaketti puolessa tunnissa ja silloin kun se tarvittiin. Tavoite saavutettiin.
Käytän kaikissa moottori- ja purjekoneissa samanlaista SCRC-1700 akkukennoista tehtyä akkupakkaa ja Graupner High-Current liittimiä. Näin tulee hyvä näppituntuma siihen paljonko pakkojen lataus- ja purkuajat ovat. Kun eroavaisuuksia syntyy, pakka joutaa Rakun akkupakkojen keräyspisteeseen. Kaverit kun vielä tekevät saman standardin mukaan, niin ScaleGliders:illä on aina kennoja ja yhteensopivia latureita saatavilla. Tässä hieman kuvateksteihin selvennystä: Kennon juotoskohdat hion kevyesti Proxonilla. Juotosainetta käyttäen tämä tekniikka takaa tasaisesti, ohuesti ja nopeasti leviävän juotostinakerroksen. Tällaisen kolvin kanssa täytyy minimoida sen kosketus kennoon. Juotos saa kestää pari sekuntia maksimissaan. Kuvan kolvi on omavalmiste, jossa on pultilla kiinnitetty kupari T-pää. Tuon T-päisen kolvin merkitys selviää seuraavassa kuvasarjassa. |
|
| Tässä kaikki tarvikkeet, joita käytin pakan teossa. Coaxiaali-kaapelin suojasukkaa käytin 5:n kennon liittämiseksi pakkaan, joka on muotoa "kaksi peräkkäin,kaksi vierekkäin ja yksi päässä poikittain. Kaikki kennot ovat sarjaan kytketty ( plus toisen miinukseen jne..). Oikealla "Temppu1" ja "Temppu2": |
|
| Mukavimmin työvaihe käy, jos kaveri on kolvimiehenä ja laittaa kuuman kolvin juotospään kohdalleen komennolla "kuumenna". Itse vahditaan tarkkana tinan sulamista ja tuolloin annetaan komento "Irrota" ja kennot painetaan ohjauspalikkaa myöten nopeasti yhteen. Päittäisjuotos on näitten kennojen osalta purkamattomasti tehty. Oikein tehtynä juotos on niin luja, että pakan purkamisyritys vasaran ja puukon avulla rikkoo kennot. Tämä vaihe onnistuu myös hyvin "itse itseään komentaen". |
|
Kennot on tässä juotettu ja viides päittäiskennokin on paikallaan. Tämä on
viimeinen hetki tarkastaa, ettei pakkojen väliin jää tinaroisketta ja että eristeet
eivät ole vahingoittuneet. Tämä tapahtuu usein harjoiteltaessa juottamista
käyttäen tinaa "varmuuden vuoksi riittävästi"- eli liikaa.
Pakan viimeistelyssä on tarkoitus saada pakan kaksi kennoriviä niin, etteivät ne liiku toistensa ja poikittaiskennon suhteen. Sen teen aluksi teipillä ja sen jälkeen kuumaliimalla ja kutistesukalla. Johtimen pakanpuolen lähtöön teen aina vedonpoiston samoin kuin liittimen päähän. Liittimen pään upottaminen parin sentin kutistesukkaan ja kutistesukan täyttäminen kuumaliimalla antaa hyvän "gripin" liittimen irrottamiseen. Viimeisessä kuvassa kirjoitan akkupakan tekopäivän, kapasiteetin ja koneen, jossa sitä käytetään. |
|
|
Lopuksi omaa politiikkaani, josta voimme aina olla montaa mieltä: Aktiivikäytössä olevat hinurit; pakat uusitaan kolmen vuoden välein. Liidokkien akut 5 vuoden välein. Toki, jos latauksessa tai käytössä tulee poikkeamia, vikaa ei lähdetä korjaamaan akkupakasta, vaan se on taas siellä Rakun akkujen keräyspisteessä. Tällaisen politiikan noudattaminen on häijyä, ainakin hyvin toimivien kennojen osalta mutta ... Odotan mielenkiinnolla kommenttejanne. Seuraavat asiat on kokeiltu ja ei hyväksi havaittu:
"Tämä ei ole ohje eikä opas eikä sen ole tarkoitus yllyttää ketään tekemän pakkaa itse. Artikkelissa kuvataan miten minä teen pakkoja. Nämä ladattava akkukennot saattavat räjähtää tai sytyttää tulipalon ja niitten käsittely vaatii sähköopin tuntemusta. Akkukennoissa on syövyttäviä aineita ja vaarallisia kaasuja. Kolvia ei saa mennä muuntelemaan ja se on polttavan kuuma toisesta päästä." Onneksi ei olla Amerikassa - toisaalta siellä varmaan kennot ostetaan suoraan kaupasta, se tullee halvemmaksikin. |
| Scale Gliders / Hannu Örn / 2007 |