|
|
Top Flite Spitfire MkIX
- Tikuista taivaalle
|
| Alkusanat |
| työhän tarvitaan...hmm...puutyötaitoja,
näppäryyttä, kokemusta ja kärsivällisyyttä,
eli juuri niitä ominaisuuksia, joita minulla ei ole. Siispä tilaus
vetämään!
Alla olevat kuvat lyhyiden kommenttien
kanssa yrittävät kertoa tikkukasan matkasta kohti kaikkien aikojen
sotaratsua - Brittiläistä Spitfire MkIX -hävittäjää.
Kuvia on luonnollisesti olemassa paljon enemmänkin, joten jos joku
yksityiskohta jää kiinnostamaan, niin älä epäröi
kysyä lisää.
Kiitokset nopeista ja luotettavista
toimituksista HobbyPeoplen A-P Ahoselle sekä hyvistä neuvoista
ja sparrauksesta Jussille, Hannulle, Matille, Pyrylle, Tomille, Markukselle
ja lukuisille muille rakentamiseen tavalla tai toisella osallistuneille.
Suurimmat kiitokset kuuluvat kuitenkin puolisolleni Pialle, joka jaksoi
kärsivällisesti seurata projektin etenemistä (ja kestää
lievää epäjärjestystä) koko hankkeen ajan.
Helsinki 5.6.2005
Sami Ukkonen |
|
Alkuvalmisteluja |
   |
| Rakentamisen valmistelut alkoivat
2.1.2005 heti paketin noutamisen jälkeen. Harkinnan jälkeen rakennuspaikaksi
valikoitui oma asunto - tosin suurimmat hionnat ja maalaukset oli tehtävä
RAKUn kerhotiloissa. Puutavaran määrä oli äkkiseltään
katsottuna valtaisa ja kasausohje 60-sivuinen vihkonen. Kasausohjeen paksuus
ei siis ollut suuren suuri, mutta seuraava lainaus selittänee asian:
"Step 26. Return to step 1 and build the other flap the same way." |
|
Vakaajat ja pyrstön ohjainpinnat |
   |
| "What a nice piece of workmanship!"
Ensimmäiseksi tikkusarjaksi olisi kai voinut valita helpommankin kohteen,
mutta yrityksen ja erehdyksen kautta valmista alkoi tulla. Molemmat vakaajat
ovat kaarirakenteiset ja päällystetty 1.6 mm balsalla. Ohjainpintojen
ribit jäivät sellaisenaan kankaan alle, joten ne näkyvät
sieltä maalauksen jälkeen kuten esikuvassaankin. |
|
Siipi |
   
  |
| Siipi koostuu kolmesta osasta. Keskiosa
on tasainen ja siipipuoliskot muodostavat pienen v-kulman. Siiven osien
yhteenliittäminen tapahtui ylösalaisin siten, että koko
siipi lepäsi jigien varassa. Voisi kuvitella, että helpompikin
tekotapa olisi löytynyt... Laipat on splitattu esikuvan mukaisesti
ja niiden merkitys on myöhemmin osoittautunut kriittiseksi. Ensikertalaisena
en osannut kyseenalaistaa laippojen kiinnitystapaa ja seurauksena oli,
että siiven alapinnan ja laippojen väliin jäi pieni rako.
Onneksi virhe on pieni eikä se näy katsojille
Landareiden kiinnitys oli hieman
ongelmallinen, sillä kasausohje, sen seassa olleet kuvat ja piirustukset
kertoivat kolme erilaista tarinaa. Rankalla harkinnalla, asettelulla, luovuudella
ja tietenkin tuurilla asennus onnistui lopulta mainiosti.
Lastuja syntyi tässä vaiheessa
runsaasti, koska Top Fliten tyylin mukaan ainut oikea tapa rakentaa on
aloittaa umpipuusta. Tässä yhteydessä erityiskiitokset kollegalleni
Markukselle erinomaisesta balsahöylästä! |
|
Runko |
   
  |
| Rungon kasaus alkoi yläosasta
ja se eteni nopeasti. Jäänestonesteen ja NeoAmiseptin avulla
2.5 mm balsa taipui jouhevasti rungon ympärille. Aivan äärimmäisiä
taivutusominaisuuksia ei kuitenkaan vaadittu, sillä takarungon ylä-
ja alaosat rakentuivat jälleen umpipuusta. |
|
Balsaosien kuidutus |
| Tarinaa balsapintaisen lennokin kuidutuksesta löytyy toisaalta tältä samalta sivustolta. |
|
Maalaus ja lakkaus |
   
 |
| Maalien valinta osoittautui koko
projektin haastavimmaksi tehtäväksi: Tarkoitus oli alunperin
maalata koko hoito Top Fliten LustreKote-maaleilla, mutta jo pohjamaalauksen
(tai oikeammin sen yrittämisen ja tuskastumisen) jälkeen oli
lähdettävä etsimään uusia vaihtoehtoja. Spraypurkkien
suuttimet olivat "jenkki"mallisia, eli suihkun halkaisija oli vielä
lähes 30 cm:n päässäkin vain muutama sentti. Ei hyvä
siis.
Seuraava steppi oli marssia automaaliliikkeeseen
ja pyytää sekoittamaan spraypulloon oikeat sävyt. Vantaalaisesta
Pintaväri-liikkeestä löytyivätkin aivan oivallinen
kuvissakin näkyvä kellertävä pohjamaali sekä SpiesHeckerin
automaalit. Pintavärin porukka teki hienoa työtä ja löysi
oikeat sävyt nopeasti. Spraypullot olivat helppoja käsitellä
ja sekä maalin että lakan levitys sujui leikiten. Valitettavasti
polttoaineen kesto on sittemmin osoittautunut heikohkoksi.
Uusin yritys on maalata siiven alaosa,
eli se osuus, mihin suurin osa öljystä lopulta päätyy,
sävytetyllä Tikkurilan Unica-maalilla. Maalit on nyt (4.6.2005)
levitetty ja tuloksia alkanee saada pikapuoliin. |
|
Viimeistely |
     |
| Johtuen Spitfiren kapeasta rungosta,
on tankin, radioiden ja paineilmalaitteiden asennus taidelaji. Pienillä
modifikaatioilla ja välipohjilla sain servot eristetyksi turvallisesti
omaan lokeroonsa ja muutkin romppeet mahtumaan. Paineilma-asennukset olivat
yksinkertaisia ja Robartin tekniikka on ollut toistaiseksi luottamuksen
arvoista.
Vaikka sarja on suunniteltu 60-kokoiseksi,
valitsin varmuuden vuoksi 90-kokoluokan moottorin. Onneksi, sillä
lopullinen paino ylitti valmistajan suositukset niin reippaasti, ettei
60-kokoisella moottorilla luultavasti olisi voinut ajaa kuin kaasu täysin
auki koko ajan. Kun OS 91FX on vielä mitoiltaan saman kokoinen kuin
pikkuveljensä ja siten cowlingin sisään mahtuva, niin valintaa
voi suositella. Huiskaksi valikoitui APC 15x6, jota moottori jaksaa pyörittää
lähes 10000 rpm. Suurempaa ei sitten enää oikein voisikaan
käyttää, vaikka valmistaja manuaalissaan löpisee jopa
17x6 -kokoisesta jättiläisestä.
Top Fliten änkkäri on suunniteltu
60-75 -kokoiselle moottorille ja maailmalta on kantautunut huhuja, joiden
mukaan se alkaisi ahdistaa ja aiheuttaa käyntihäiriöitä
90-kokoisen moottorin kanssa. Tämän vuoksi hioin pakoadapteria
Dremelillä varmuuden vuoksi väljemmäksi eikä mitään
ongelmia ole esiintynyt.
Erittäin ahdas cowlinki sai
aluksi arvelemaan, että moottorin jäähdytyksen kanssa saattaa
tulla ongelmia. Lämpeneehän se toki käytössä,
mutta ainakin toistaiseksi jäähdytys on ollut riittävä. |
|
Petikko toukokuussa 2005 |
    |
| Ensilento on takana ja kone taas(!)
ehjä. Ensimmäinen lento itsessään sujui hyvin, mutta
laskun kanssa tuli mutkia matkaan. Suuri siipikuorma antoi aiheen olettaa,
että laskussa on syytä pitää riittävästi
vauhtia yllä. Näin tosiaankin tein, mutta ... landarit toimivat
tuossa nopeudessa melkoisina jousina, joten seurauksena oli pomppu ja ympärimeno.
Lopputuloksena oli tulitikkuaskin kokoinen reikä siiven alapinnalla,
murtunut korkkari sekä tietenkin harmitus. Tutkijalautakunnan mukaan
syynä oli aiheellisesti "liian kova tilannenopeus ja kokematon
kuljettaja". Tarkemman tutkiskelun jälkeen vauriot osoittautuivat
varsin marginaalisiksi ja noin kahden tunnin työllä kone oli
taas kasassa. Seuraavan päivän uusi yritys yhdistettynä
laippojen käyttöön sai laskunopeudesta 2/3 pois ja kone
tuli alas kuin sukkasillaan. Näin myös sen jälkeen.
Iloinen yllätys on ollut se,
että riippumatta landarien ja laippojen asennoista trimmeihin ei tarvitse
koskea lainkaan. Kone menee hiemankin kovemmilla nopeuksilla kuin juna
eikä pelättyä kärkisakkausominaisuutta ole vielä
ollut havaittavissa. Kaiken kaikkiaan kone on upea lennettävä:
rauhallisuus, riittävä voimaa, scalemainen käyttäytyminen
ja tietenkin ulkonäkö palkitsevat yli neljän kuukauden uurastuksen
helposti. Vielä kun joskus saisi Mersun vastaansa... |
Copyright Sami Ukkonen 2005
|
