Scale Gliders - ASW-17 by Pat Teackle

	Etusivulle
	Yleistä
	Ajankohtaista
	Rakennuskokemuksia
	Artikkelit
	Toiminta lennätyspaikoilla
	Tapahtumakoosteet
	Kuvia ja videoita
	Yhteystietoja
	Linkit

Lisätietoja: infoa(at)scalegliders.org

ASW-17 by Pat Teackle

Tarina alkoi siitä, kun Örnin Hannu laittoi viestiä myynnissä olevasta ASW-17:stä. Kone oli hankittu noin -90 luvun lopussa ja valmistaja on Pat Teackle. Rakennussarja olisi suunnilleen täydellinen, mutta osat olivat levällään parilla kolmella lennokkikerholla.

No, ei sitä ostamista tarvinnut kauaa harkita, varsinkin kun hinta oli enemmän kuin kohdallaan. Kauppa sovittiin, ja niin runko sekä toinen siipi löysivät uuden kotinsa syyskuussa 2007. Kun toinenkin siipi löytyi ja kotiutettiin, pääsi rakentaminen alkamaan todenteolla.

Sisällysluettelo

1. Palapelin osat ja mittoja
2. Siiven liitos
3. Siivet
4. Runko
5. Peräsimet

Palapelin osat ja mittoja

Kärkiväli n. 5,1m
Rungon pituus n. 1,85m
Paino valmiina...täydentyy...

Runko näyttää tältä. Peräsimet ja kabiini puuttuvat toistaiseksi.

Siipiin täytyy rakentaa kiinnityssysteemi runkoon, siitä lisää jäljempänä.

Siiven liitos

Paljon konsultoitia sekä pähkäilyä vaadittiin, ennenkuin päädyttiin tähän ratkaisuun. Tehtiin vanerista kaksi rungonmuotoista osaa. Ensin piti jotenkin kopioida rungon muodot piirrettäväksi vanerilevylle. Tämä vaihe oli hankala, mutta lopulta jonkinlainen malline saatiin aikaan.

Sitten piirrettiin muodot paperille ja liimattiin paperi vanerilevyyn. Sitten vaan vannesahalla valmis osa irti levystä. Tämän muotoinen siitä tuli.

Valmis osa sopii sittenkin.

Siivenliitososa kootaan niin, että keskelle liimataan suorakaiteenmuotoiset messinkiputket (paksuus 3mm) valmiiksi 2,5 asteen v-kulmaan. Putket tuetaan ympäriinsä sopivilla vanerinpaloilla, paksuudeltaan 3 ja 6mm. Epoksissa ja vanerin paksuudessa ei kitsasteltu.

Edelleen askarrellaan siivenliitososaa. Nyt kummatkin kanttiputket on epoksoitu kiinni ja ympärillensä ne ovat saaneet vaneripaloja. Voi olla, että valmis systeemi tuetaan vielä kolmella 4-5mm läpipultilla. Ne estäisivät messinkiputkia liikkumasta kun siivet heilahtelevat ylös ja alas. Pahoittelen kännykkäkuvan huonoa laatua.

Siipiin pitäisi liimata lattateräkset. Tilaa siipisalkojen välissä on 12 x 21mm kokoiselle palikalle, joten jotain tilkettä sinne pitäisi kehittää. Hetken pähkäilyn ja raaviskelun jälkeen keksittiin, että mullahan on 6mm vaneria pöydällä. Niitä kun liimaa kaksi yhteen, saadaan 12mm paksu jötikkä. Toiseen puolikkaaseen pitää vaan tehdä sopiva ura. Sekin taitaa onnistua, koska eräällä kerholaisella on itsetehty CNC -jyrsin. Tälläisen piirustuksen sain aiheesta tehtyä.

Siivet

Ohhoh, melkein kuukausi on vierähtänyt ilman sanaakaan tähän projektiin. Työkiireet ym. menot ja tulot haittaavat välillä pahasti harrastusta. Jonkin verran on sentään ehditty harrastaa.

Ensin hieman aiheen sivusta. Kerholla kävi itse Joulupukki, hän on ilmeisesti seuraillut kerholaisten touhuja ja todennut kaverit hyvätapaisiksi... Tästä ikäänkuin palkkiona saimme vannesahan ja nauhahiomakoneen :) Kyllä nyt kelpaa rakennella.

Sitten asiaan. Palat siipeen on nyt kasattu. Ne on liimattu kasaan kahdesta vanerilevystä ja välissä on tuo lattateräs. Teräkset vain karhennettiin kunnolla nro. 80 smirkelipaperilla, jotta saadaan kunnon pitopinta epoksille. Muistaakseni käytin vielä 24 tunnin epoksia.

Liiman kuivuttua noin pari viikkoa, lyhentelin ja hioin kummatkin osat siipisalkojen väliin sopivaksi. Toiseen siipeen sain jopa aikaiseksi liimata tuon palikan. Reilusti vaan epoksia, palikansivu siipisalkojen suuntaiseksi ja puristimet kiinni. Täytyy yrittää tehdä sama juttu toisellekin siivelle ennen joululomia. Sitten kun palikat on liimattu, päästään jännään vaiheeseen, eli mallailemaan siipiä runkoon ja liimaamaan siipien liitososa rungon sisään.

Joulusta, sekä myös vuodenvaihteen hulinoista on selvitty kunnialla, jopa kertsillä on tullut käytyä. Liitososat on nyt liimattu siipiin ja oikein vahvan tuntuinen liitos siitä tulikin. Siiven tyvikaaret tein 3mm vanerista. En viitsinyt tehdä tarkalleen sopivan muotoisia, vaan sinnepäin. Loppumuotoilu menee sitten nauhahiomakoneella ja hiomapulikalla.

Jotta tyvikaari saatiin suorakulmalla mitaten samaan asentoon kummassakin siivessä, piti toiseen siipeen laittaa pala 0,5mm vaneria jättöreunan puolelle siiven ja tyvikaaren väliin. Tyvikaaret liimasin siipiin 24 tunnin epoksilla, kun sitä sattui olemaan käsillä. Tyvikaari keksittiin puristaa kiinni kuminauhoilla ja parilla työntötangon pätkällä liimauksen ajaksi.

Seuraavaksi päästiinkiin sovittelemaan siipiä runkoon. Wau, viisi metriä on aika pitkä matka, ja ASW:n olemus majesteetillinen.. :)

Jonkin verran siipien asetuskulmat eroavat toisistaan, mutta kevyesti vääntämällä asettuvat samanlaisiksi. Tämän takia ja muutenkin täytyy siipiin värkätä lisäkohdistustapit. Siihen hommaan on varattuna 8mm, vai oliko se 10mm messinkiputkea ja sen sisään jämäkästi sopivaa hiilikuitutankoa.

Tällä hetkellä siipien tyvet alkavat olla hyvällä mallilla. Ylimääräiset kolot on täytetty balsalla. Loput röpelöt on tasoitettu pakkelilla ja hiottu.

Tälläinen pinnasta tuli. Johtojen reiät tuossa tyvikaaressa on yhtä lukuunottamatta tutkimatta. Se tutkittu johtaa siivekeservon koloon, muista en tiedä (vielä).

Muutamaan kertaan olen lakannut siipiä oksalakalla, jotta kitti ottaisi paremmin kiinni noihin balsa osiin. Jos siipiin tulee Oracoverit, auttaa lakkaus sitäkin pysymään paremmin kiinni.

Lakkaa pintaan. Oksalakka on niin ohutta, että hujahtaa puun sisään nopeasti. Lisäksi se on ystävällistä alla olevalle styroksille.

Siivissä oli servokoloja availtuna edellisten monttöörien toimesta. Päätin siirtää siivekeservojen paikkaa lähemmäs siivekkeen puoliväliä, joten kolot piti täyttää ja tehdä uudet.

Toisessa siivessä oli myös aukko jarrulle. Jarruja tähän koneeseen ei tule, joten umpeen vaan.

Tässä vanhaan isompaan aukko tehty styroksi pala täytteeksi ja uuteen aukkoon on liimattu vanerinpala pohjalle (puupalikka ja akku painona).

Jarrun kolo täytetty styrsalla ja päälle liimattu reilu balsanpala, liimana Cascol uretaaniliima.

Siipien servokoloihin on nyt liimattu servopukit (www.servorahmen.de), näillä saadaan varma kiinnitys servolle ja myöskin helppo vaihdettavuus servon hajotessa. Servoiksi tulee Futaba S3150:set, joten uskoisin ettei rikkoontumisia juurikaan ilmene.

Servopukit näyttävät tältä:

Laipat ja siivekkeet pitää tehdä uudelleen, koska alkuperäiset ovat vuosien saatossa vääntyneet banaanin muotoisiksi. Tätä varten hankin valmista balsaista siivekeprofiilia. Siitä tehtiin sopivat osat ihan balsahöylän ja "terävän" hiomapulikan avustuksella.

Laipan pituus on ~1,3m, joten aloin funtsimaan sen jäykistämistä jollain tavalla. Porukalla mietittäessä tultiin siihen tulokseen, että helpoin tapa olisi kuiduttaminen. Tuumasta toimeen, tässä toinen puoli tehtynä.

Runko

Välillä innostuin värkkäämään kuomun raamit. Alunperin se oli tarkoitus tehdä hiilikuidusta laminoimalla, mutta lopulta päädyin ihan vaan vaneriin. Eipä siinä mitään, raamista tuli ihan hyvä näinkin.

Kulmia vahvisteltiin hiilikuidulla ja kolmiopaloilla

Raamit maalattiin mattamustalla sprayllä. Maalin kuivuttua laitettiin raami paikoilleen ja aloin sovittamaan kuomua paikoilleen. Ylimääräiset leikattiin saksilla pois ja viimeiset millimetrit hiomalla. Lopulta kuomu liimattiin kirkkaalla liimamassalla raamiin kiinni. Viimeistely tehtiin valkoisella sähköteipillä. Lopputulos ei mielestäni tullut täydelliseksi, mutta menköön.

Kuomu liimauksessa ja teipattuna paikalleen. Samalla tulee esitellyksi sivarin servolle rakennettu kotelo ja servo (Graupner C8077).

Valmis kuomu!

Viimeisin saavutus on laskutelineluukkujen laminointi. Alkuperäiset ovat kateissa, joten uudet pitää rakentaa jollain konstilla. Ensin otettiin sopiva pala pahvia ja se teipattiin pakkausteipillä toiselta puolelta. Sitten laskutelineluukun reunat teipattiin samalla teipillä. Lopuksi pahvi teipattiin luukun suojaksi rungon sisäpuolelle. Sitten vain laminoitiin riittävä määrä lasikuitumattoa aukon päälle. Kuvassa kuidutus on jo tehty ja kuivunut.

Tässä on rungosta irroitettu, kitattu ja halkaistu laskutelineluukku koesovituksessa omalla paikallaan. Rungon ja pahvin väli ei ollut kovin tiivis, hartsia oli vähän joka paikassa ja irroitus teetti töitä.

Jossain vaiheessa tuli soviteltua ja liimattua laskutelineen luukkujen saranat. Alumiinistä laskutelinettä piti viilailla saranoiden kohdalta jotta teline ei nojaisi siihen. Suunnittelin luukkujen menevän kiinni kuminauhalla, tiedä sitten toimiiko ja riittääkö servossa voimat. Kiinnikeet kumppareille ainakin on liimattu.

Laskutelineelle tehtiin myös kiinnikkeet. Vieläpä sellaiset, että telineen saa helposti kahdella ruuvilla irti. Edestä laskuteline tukee kabiininaukon reunaan ja takana tukeudutaan siivenliitososaan.

Laskuteline ja servo paikallaan. Servoksi tulee matala Hitec HS-77BB, kunhan Lindinger sellaisen saa toimitettua.

Mekaniikka- & digitaaliosasto on muotoutunut tälläiseksi. Servo laskutelinettä varten on tullut ja löytänyt paikkansa. Vipu tehtiin 3mm kierretangosta. Myös sivuperäsinservo on asennettu omaan pukkiinsa. Samaan pukkiin asennettin myös vipumallinen virtakatkaisin.

Vastaanottimelle löytyi pitkällisen, noin 5min, miettimisen jälkeen paikka rungon vasemmasta kyljestä. Kiinnitys toteutettiin tarranauhalla, joten vastarin saa helposti käteen tarvittaessa.

Hinauskoukun servolle rakennettiin oma kiinityspukki vanerinpaloista pikaliimalla. Pukki kiinnitettiin runkoon liimamassalla. Servoksi tuli hyvin koulutettu Futaban vakioservo.

Tuohon pohjalla olevaan vaneriin,niin eteen kuin mahdollista, kiinnitetään akkupaketti nippusiteillä.

Peräsimet

Sivuperäsin kiinnittyy neljällä tappisaranalla. Saranat liimataan runkoon tulevaan palaan kiinni, mutta peräsinlappuun ne lukitaan pienillä ruuveilla. Tässä kuvassa saranat on liimattu vanerinpalaan. Vanerin ja lapun välys oli ensin 3 milliä. Koesovituksien jälkeen päättelin, että vaneripulikka voisi kuitenkin olla lähempänä lappua. Joten irroitin liimaukset ja välykseksi laitettiin noin 1 milli. Epoksin jämähdettyä päästään kokeilemaan.

Jatkoa seuraa...