Sitähän pitää siis käydä katsomassa! Tompan auto täyttyikin välittömällä kiireellä heti kun ajatus paikalla käynnistä oli heitetty ilmaan. Ensiksi mukaan ehtivät ilmoittautumaan Hannu, Erkki ja Sami. Tällä porukalle siis matkaan.

Matkan ajankohdaksi valikoitui marraskuun alku, joka onneksi sopi myös Ridalin kentän johtajalle. Perinteiseen tyyliin ylitimme lahden Tallinkilla ja lähdimme suunnistamaan kohti Tartoa ja siitä edelleen etelään kohti Võrun kaupunkia. Autossa oli mukana riittävästi teknisiä vempaimia, mm. kolme navigaattoria, mutta silti ajoimme säännöllisesti harhaan. Pitäisi kai päättää etukäteen, mitä niistä kuuntelee...

Tiet olivat kaiken kaikkiaan melko mukavassa kunnossa, eikä maisemissakaan ollut torumista

Võruun päästyämme majoituimme Külalistemaja&Pubi Randuriin.

Huoneet olivat odotusten mukaiset, eli osassa oli wc ja suihku sisällä ja osassa taas yhteiskäytössä käytävän varrella. Yläkerrassa oli mukava tv-nurkka, jossa vierähtikin tovi...

Alakerrassa oli paitsi tietenkin pub niin myös suhteellisen rauhallinen ravintola, jossa sai kohtuuhintaista (100 EEK = 6,60 EUR) sapuskaa "Viljandin tyyliin" laitettuna. Rasvaa ei siis oltu säästelty, mutta maku oli ihan kohdallaan. Onneksi täältä sai myös suomalaiseen makuun sopivaa kahvia.

Itse kaupunki oli ulkoasultaan vaatimaton joskin joitakin rakennuksia oli kunnostettu myös ulkoa päin. Kaupunkia halkoi pääkatu, jonka varrella majoituksemmekin sijaitsi.

Hiukan sivummalta löytyi pari "ostaria", joissa oli varsin laadukkaita liikkeitä ja hyvät valikoimat niin vaatteita, elektroniikkaa kuin herkkujakin.

Löytyihän sieltä vaatekasan alta tuliaisiakin.

Yksi oppi matkalla oli, että jos kuvaaminen on kielletty, niin se on sitä ihan oikeasti. Muuten saattaa äkäinen vartija käydä vaikka kiinni optiikkaan...vai mitä Hannu?

Pikaisesti kartalta vilkaistuna kenttä näyttäisi sijaitsevan Võrun kaupungin lähistöllä. Ennen paikalla käyntiä luulimme etäisyyden Võrusta olevan melko suuri, mutta onneksi se luulo osoittautui tarkemmassa tutkimuksessa vääräksi.

Löysimme kentän melko kivuttomasti ennakkotietojen sekä tietenkin hyvien opasteiden avulla. Perille päästyämme huomasimme, että paikalla ei ollut ketään. Uskaltauduimme silti tutustumaan alueelle...

...ja jäimme välittömästi kiinni paikalla hiipivälle vartijalle...Täytyypä tuoda whiskasia tullessamme...

Olimme sopineet tapaavamme kentän johtajan paikan päällä ja hänen saavuttuaan sovimme tulevasta reissustamme. Paikalle saapui myös yksi paikallinen lennokkiharrastaja.

Kentältä löytyy hangaari (tai oikeastaan kaksikin).

Pysäköitynä oli muutama oikeakin purjekone.

Tilaa täällä riittää. Pituutta 1200m ja leveyttä 300m. Reunaesteitä ei myöskään ollut mainittavissa määrin, eli operoida voi mihin suuntaan vaan. Kenttä oli sateiseen syksyyn nähden oikein hyvässä kunnossa, eli ruoho oli tasainen ja kentän pinta kova. Epäilemättä olosuhteet ovat keväällä kohdallaan.

Lennokkiharrastajilla on oma rakennus, jossa on myös sähköt. Etukäteen ei olisi odottanut, että kentältä löytyy myös WLAN.

Tomppa ja Erkki tutkailivat vielä lähtiessämme mahdollista moottoria seuraavaan hinuriprojektiin.

Paluumatkalla pistäydyimme Tarton lentokentällä. Hiljaista oli, mutta onneksi pari tutun näköistä lentolaitetta edes pilkisti puiden takaa.

Kaiken kaikkiaan hieno reissu!

Kunhan pahimmat kiireet helpottavat, niin teemme ennakkoinfon tulevasta reissusta tälle samaiselle saitille. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee mukaan!

Kiitokset Ridalin väelle jo tässä vaiheessa!

Scale Gliders 2008